Eniten minä kaipaan läheisyyttä. Kenenkään muun halaaminen ei ole ikinä tuntunut samalta kuin hänen. Hän oli lämmin, hän tuoksui samalle shampoolle kuin minä ja maistui Pepsiltä. Ja minä niin rakastin! Ja hänkin sanoi rakastavansa minua, katkaisi minulle kukan ruusupensaasta ja tanssi kanssani ensilumessa.

"Niin kauan kun tuo tähti loistaa taivaalla, me ollaan yhdessä", hän sanoi, ja minä nauroin kliseelle ja suutelin häntä.

Kun hänen ilmeensä muuttui, minä tiesin, että jokin on nyt vialla. En koskaan ottanut asiaa esille, vaikka olisi kai pitänyt. Toistin mielessäni, että tämä on vain vaihe, kohta kaikki on taas hyvin. Mutta hän muuttui etäisemmäksi ja puhui minulle kuin olisin vain ikävä velvollisuus ("Halusit tavata alkuviikosta? Käykö tänään niin saadaan se pois alta?").

 En voi väittää, etten olisi tiennyt, että olimme eroamassa.